MAINOS
Suomi on Euroopan juustonkulutuksen kärkimaita. Keskieurooppalaisia juustoja Suomessa edustavan John W. Hallan Sebastian Smeds toteaa suomalaisten kuitenkin vielä pääosin mieltävän juuston palaksi, josta vuollaan viipaleita – mahdollisimman ohuita tietysti, jotta pala olisi riittoisa – ja sitten nakataan leivän päälle aamupalapöydässä. Itse suurena juustojen rakastajana hän haluaa välittää tuon maitoisen herkun ilosanomaa sekä avata ihmisten mieliä kokeilemaan rohkeammin erilaisia juustolaatuja ja juustonkäyttötapoja.
Vinkki ensinnäkin aamupalapöytään. Smeds kertoo kuinka pala hyvää, täyttävää herkuttelujuustoa toimii aamupalana jo itsessään ilman leipääkin.
”Työpäivään voi saada aivan erilaisen fiiliksen, kun vähän herkuttelee heti aamusta”, Smeds hymyilee.
Hän on iloinen siitä, että suomalaisten mielet ovat silti alkaneet avautua yhä erilaisimmille juustoille.
”En usko ollenkaan, että suomalaisilla olisi huono maku. Uskon, että kyse on uskalluksesta. Pitäisi vain rohkeammin kokeilla ja olla avoimempia uutuuksille. Esimerkiksi Suomen mustaleimajuustot ovat valtavan hyviä eikä niitä ole tarpeeksi markkinoitu ulkomaille. Siinä olisi erinomainen tuote, jota myös Keski-Euroopassa osattaisiin arvostaa.”
Smeds toivoo, että erikoisjuustot saisivat kaupoissa nykyistä näkyvämmän paikan. Pakettien päivämääriäkään ei pitäisi niin pilkuntarkasti tutkia.
”Erikoisjuustojen pakkauksissa sanoja ’parasta ennen’ tai ’viimeinen myyntipäivä’ ei todellakaan pidä pelätä, sillä juusto kypsyy pakkauksessa valmistamisen jälkeen ja säilyy todellisuudessa kauemmin”, neuvoo Sebastian Smeds.
Uusia makuja juustoilloissa
Smeds kehottaa käyttämään erilaisia juustoja ruuanlaitossa enemmän. Ne toimivat niin keitoissa, kastikkeissa kuin gratiineissa. Hän kannustaa myös luopumaan vakiomielikuvista miten eri juustoja pitäisi käyttää. Keittoon voi laittaa muutakin kuin sulatejuustoa ja vaikka raclette mielletään talvijuustoksi, kesällä se on erinomainen grillatessa.
Smedsin mukaan herkuttelujuusto on parhaimmillaan huoneenlämpöisenä.
”Vinkkini on, että kun perjantai iltana ostaa illaksi hyviä juustoja viinin kanssa, ne jätettäisiin pöydälle huoneenlämpöön.”
Juustoja kannattaa kokeilla perinteisen punaviinin sijaan makean valkoviinin kanssa sekä testata lampaan tai vuohen maidosta tehtyjä juustoja. Ne eroavat suuresti lehmänmaidosta tehdystä.
Juustolautaselle Smeds suosittelee juustoja, jotka ovat maultaan suht lähellä toisiaan. Syy on se, että jos lautasella on liuta täysin toisistaan poikkeavia juustoja hyvin miedoista kovista juustoista todella voimakkaisiin pehmeisiin, on vaikea löytää sellaista viiniä, joka sopisi kaikkien kanssa.
”Lähtisin siitä, että maisteltavana olisi kolmesta neljään juustoa. Siinä voisi olla esimerkiksi brietä ja camembertia ja briestä lehmänmaidosta valmistetun lisäksi valkohome-vuohenmaito versio. Rinnakkain voisi olla sekä halvempia että kalliimpia juustoja ja näin saisi tuntumaa, onko hinnalla oikeasti merkitystä juustoissa. Omasta mielestäni on”, hän sanoo.
Ystäväporukan kanssa voi järjestää viininmaistiasiltojen tavoin juustoiltoja tai kokeilla uusia makuja lautapeli-illan lomassa.
Paras palaute on iloinen asiakas
John W. Hallan juuret ovat lauttasaarelaisessa Reinhold Smeds & Co -juustolassa, jonka perusti Sebastian Smedsin isoisän isä 1924.
Suomalaisille tunnetuin John W. Hallan tuote on kenties Patros-juusto, jota saa sekä fetan kaltaisena juustona että aitona fetana.
Heidän juustonsa tulevat Saksassa, Ranskassa, Espanjassa ja Itävallassa sijaitsevilta suurilta juustoloilta. Niitä ovat Hochland, Entremont, Entrepinares ja Vorarlberg Milch.
”Hochland ja Entremont ovat olleet mukanamme jo kolmekymmentä vuotta. Se on hienoa, olemme kuin samaa perhettä. Koska olemme tehneet yhteistyötä niin pitkään, luottamus toisiimme on kova”, kertoo Smeds.
Hän on ollut John W. Hallassa töissä yli kaksikymmentä vuotta.
”Itse asiassa minulla on ollut enemmän tai vähemmän toinen jalka mukana yrityksessä 10-vuotiaasta lähtien. Näiden vuosien aikana olen oppinut tuntemaan sekä ostajat, kauppiaat että varastontyöntekijät. Ja onhan tämä kivaa hommaa. Kun saan muut hyvälle tuulelle, silloin innostun itsekin. Ei ole parempaa palautetta kuin se, että ihmiset pitävät tuotteistamme ja ostavat niitä jatkossakin.”
”En gång alltid”
Sebastian
Jopa Mannerheim kiitti juustoista
Reinhold Smeds & Co -juustolan perusti Sebastian Smedsin isoisän isä 1924 Loviisan lähelle Liljendahliin. Sieltä se muutti Lauttasaareen osoitteeseen Wavulinintie 4 vuonna 1953. Reinhold Smeds & Co oli aikoinaan Suomen toiseksi suurin juustola. Se vei juustoja myös Etelä-Eurooppaan ja Lähi-Itään. Ne valmistettiin Lauttasaaressa, varasto oli Katajanokalla. Jopa Mannerheim lähetti heille erikseen kirjeen kiittääkseen erinomaisista juustoista.
Reinhold Smeds & Co. myytiin Valiolle 1961.
”Juustolassa jatkettiin jonkin aikaa hommia juustomestareiden kanssa ja toiminta pysyi ennallaan muutaman vuoden, mutta ei se ollut enää sama asia, koska määräysvalta siirtyi toisiin käsiin ja vienti alkoi hiipua”, Smeds kertoo.
Nimi John W. Halla tuli mukaan kuvioihin, kun Smedsin isoisä osti ulkomaalaisia brändejä edustavan yrityksen 1960-luvulla päätuotteenaan mausteiden maahantuonti. He aloittivat muun muassa Figaron oliivien tuomisen Suomeen. Se oli ensimmäinen oliivibrändi Suomessa ja yritys on tuonut sitä tänne nyt viisikymmentä vuotta.
Sebastian Smeds on tietoinen siitä, että juustolan vanhalle rakennukselle haetaan purkulupaa.
”Aina ajaessani siitä ohi katselen sitä tietysti aivan eri tavoin kuin muita rakennuksia, sillä siihen liittyy sukuni historia. Purku olisi valitettavaa. Uskon, että muutenkin jo tiivistämisen alla olevassa Lauttasaaressa ei tarvitsisi hankkia lisää tilaa taas uusille kerrostaloille purkamalla pala sen historiaa”, Smeds toteaa.
MAINOS