Kelon oma rauha Kotkavuorella.
Christina Lindén nauttii Myllykallion luonnosta. Hänen mukaansa kaupunkisuunnittelijat eivät ymmärrä esimerkiksi rantojen monimuotoisuuden merkitystä. (Kuva Leena Virtanen)
TEKSTI Kirsikka Moring
Kaupunkisuunnittelun uusin trendi ei enää olekaan hongkongilaistaminen. Euroopan suuret ja myös Helsingin kokoiset kaupungit ovat vetovoimaisia vain, jos niissä on tarpeeksi väljyyttä, viheralueita ja luontokokemuksia tarjolla. Lukuisat viime aikoina tehdyt viihtyvyys- ja luontotutkimukset kertovat asukkaiden arvostavan alueidensa luontoarvoja suojelevia kaupunkeja.
Suomessa ja maailmalla on tehty lukemattomia tutkimuksia ekologisen kaupungin ominaisuuksista. Ristiriitaisia näkemyksiä on viljelty aaltoina 1980-luvulta lähtien ja sitä ennenkin. Tiivistä vai hajautettua? Vihreää vai urbaania?
Mitä tarkoittaa Lauttasaaressa asukasmäärän tuplaaminen? Monen suunnittelevan virkamiehen vastaus on, että täällä on kaikki hyvin. Asukkaita kuullaan, vuorovaikutus toimii, eikä uhkia ole. On aika katsella ympärilleen. Virkamiesten ja asukkaiden kommunikaatio ei ole mitä sen pitäisi, vaikka lain kirjain toteutuukin. Siltakiista osoitti sen selkeästi. Entä miten voi saaren luonto?
Vihreys on lääkettä
Viheralueilla on maailmanlaajuisissa tutkimuksissa todettu olevan stressiä poistavia terveydellisiä vaikutuksia. Jo lyhyetkin käynnit luontoalueilla, olivatpa ne sitten kaupunkipuistoja tai metsiä, elvyttävät väsyneen, tasoittavat pulssin ja tasapainottavat sydämen sykkeen.
Kaupunkisuunnittelun ja kaavoitusperiaatteiden uusi aika on alkamassa – ainakin mikäli lukee ja uskoo asiaa pohtineiden tutkimusryhmien ajatuksia.
Esimerkiksi psykologian professori Kalevi Korpela nostaa esiin luonnon terveysvaikutusten tutkimuksissa nousseita havaintojaan. Mitä enemmän ihminen arvostaa luontoa ja liikkuu siellä, sitä positiivisemmat ovat luonnon vaikutukset. Stressi vähenee ja kielteisten asioiden paino hellittää. Mielipaikkaa kartoittavissa kyselytutkimuksissa on käynyt ilmi, että vain 10–15 prosenttia sanoo mielipaikakseen urbaanin ympäristön, Korpela sanoo.
Korpela kertoo miten masentuneisuus ja ahdistuneisuus on sitä vähäisempää mitä vihreämpiä asuinalueet ovat.
Viime vuosina luonnon terveysvaikutusten tutkimus on Korpelan mukaan kasvanut räjähdysmäisesti. Yhä uudet tieteenalat osallistuivat niihin, erityisesti ympäristöpsykologia, joka tutkii elvyttäviä ympäristöjä.
Nyrkkisääntö on, että viheralueen tulisi sijaita 300–500 metrin etäisyydellä asuinpaikasta.
Rannat ja kalliot
Tilastokeskuksen keräämä tieto (Luontokokemukset ja ekologia kaupungin suunnittelun voimavaroina) toteaa kaupungin kaavoitus- ja hoitosuunnitelmien luovan viihtymisen puitteet, mutta ”ovatko luontokokemukset ja ekologia linjassa?”
Kaupunkilaiset korostavat kyselyissä ympäristösuhteessaan eniten rauhaa ja hiljaisuutta. He haluaisivat kokea tilan- ja vapauden tuntua.
Suomen ympäristökeskus julkisti 19. joulukuuta hälyttävän raportin, jossa todettiin, että puolet Suomen luontotyypeistä on jo nyt uhanalaisia, Suomen metsäluontotyypeistä 76 prosenttia on uhanalaisia, Etelä-Suomessa vielä enemmän. Tämän tulisi vaikuttaa myös kaupunkisuunnitteluun ja lähiluonnon säästämiseen ellei peräti lisäämiseen. Meillä Lauttasaaressa se tarkoittaisi rantojen ja kallioiden erityistä suojelua ja saarta halkovan vihervyöhkkeen säilyttämistä.
Japani ja Kiina tutkivat
Kotimaisista ja kansainvälisistä maisema- ja ympäristötutkimuksissa käy ilmi, että ihmiset arvostavat luonnonmukaiselta näyttävää, vanhaa, helppokulkuista metsää, jossa on hyvä näkyvyys. Kaupunkipuistot ovat seuraavaksi arvostetuimpia alueita. Japanilaiset lääkärit määräävät lääkkeeksi käyntiä metsissä tai puutarhoissa. Kiinassa on vihdoin alettu kiinnittää huomiota ympäristöongelmiin. Sveitsi ja Saksa ovat heränneet ekosuunnitteluun uuteen aikaan, jossa korostuu vihreys.
Ruotsissa ja Tanskassa käytetään masennuksen hoitoon yleisesti puutarhaterapiaa. Englantilaiset ovat todenneet, että luonto on lääke sydän- ja verisuonitautien ehkäisyssä tärkeä elementti. Samoihin johtopäätöksiin ovat päätyneet myös suomalaiset tutkijat, jotka julkaisivat tutkimustuloksiaan Duodecim -lehdessä (13/2018).
”Lyhytkin vierailu metsässä tai muulla laadukkaalla luontoalueella palauttaa stressistä. Väestötasolla voidaan auttaa kansalaisten liikkumista tarjoamalla ja pitämällä yllä siihen sopivia ja mieluisia ympäristöjä. Metsät ovat Suomessa matalan kynnyksen liikuntaympäristöinä”, tukijat toteavat. Viheralueiden ja mielenterveyden välisistä yhteyksistä on myös tutkittua tietoa, joka havainnoi positiivisen yhteyden viheralueiden määrän ja aikuisten mielenterveyden tasapainon välillä. Tutkimusnäytöt viheralueiden puutteiden vaikutuksesta lasten käyttäytymishäiriöiden lisääntymiseen – tai päinvastoin – ovat vielä puutteellisia, mutta kysymys on herätetty.
Ruotsalaiset lastenpsykologit ovat tutkimuksissaan listanneet 16 tärkeää laatukriteeriä luonnosta vieraantuneiden lasten ja luonnon kohtaamisissa. Tärkeintä on luonnonmukaisuus, joka kirvoittaa esiin lasten luovuuden ja stimuloi aisteja. (Children´s Human Nature Situations, Tukholman yliopisto.) Myös Suomessa on alettu kiinnittää yhä enemmän huomiota leikkipuistojen tarjoamiin luontokokemuksiin. Mutta miten nämä toiveet voivat toteutua esimerkiksi Isokaaren uudessa mammuttipäiväkodissa? Tuleeko ahdasta? Miten tilanne ratkaistaan?
Lauttasaari tarvitsee viherkaavan
Saarella asuva biologi Christina Lindén sanoo ääneen sen, mitä moni muukin saarelainen ajattelee: luontoalueita ei saa rakentaa
TEKSTI Leena Virtanen
Lauttasaaressa on rantoja mistä valita. Joinakin päivinä tekee mieli kuljeskella Länsiulapanniemen voimakallioilla, joskus piileskellä Takaniemen suojassa tai tuulettaa päätään Ryssänkärjen tuulissa.
Juuri rannoilla näkyy selvimmin saariluonnon monimuotoisuus, sillä ne vaihtelevat sisälahtien vyöhykkeestä kallioiseen ulkosaaristoon. Arvokasta alkuperäisluontoa on jäljellä myös Myllykalliolla ja Kotkavuorella.
Monimuotoisuuden suojeleminen on kuitenkin jatkuvasti ristiriidassa kaupunkisuunnittelun tavoitteiden kanssa, ja uuden yleiskaavan myötä uhkakuvat ovat taas kasvaneet.
”Yleiskaava sallii melkein mitä vain. Lisäksi se on niin epämääräinen, ettei se ohjaa enää alempien kaavatasojen suunnittelua viheralueiden suhteen”, kritisoi biologi ja luonnonsuojeluaktiivi Christina Lindén, joka on asunut saarella 1970-luvulta lähtien.
Lindénin mielestä on myös vaarana, että luontoarvot kärsivät, kun kaupungin eri virastot on nyt yhdistetty kaupunkiympäristön toimialan alle.
Lindén kertoo, että muuttaessaan saarelle hän ei ensin edes ymmärtänyt, miten paljon täältä löytyy alkuperäistä luontoa. Näiden vuosikymmenten aikana hän on nähnyt, miten luonto on heikentynyt, toisaalta kulumalla, toisaalta ylihoitamalla, mikä tarkoittaa esimerkiksi puiden liiallista kaatamista metsäalueilla.
Lindén kuitenkin muistuttaa, että toisin kuin luullaan Lauttasaaressa on keskimääräistä vähemmän viheralueita asukasta kohden.
”Ja tämä suhde vähenee koko ajan. Helsingin länsiosan saaristo on ylipäätään kapea ja harva, joten luonnonrantaa on jäljellä vähän.”
Tällä hetkellä Lindéniä, kuten monia muitakin, harmittaa erityisesti Isokaaren tulevan päiväkodin työmaa, joka rikkoo Myllykallion viherkäytävän, saaren ainoan metsäsillan. Hänen mielestään paikka oli lähtökohtaisestikin väärä, eikä päiväkotia olisi saanut rakentaa aivan käytävän keskelle.
”Pienissä ympäristöissä, pienissä lähimetsissä 10–15 metrilläkin on merkitystä. Tässä tapauksessa puita kaadettiin heti rakentamisen alkuvaiheessa myös suunnittelualueen ulkopuolelta. Tällaista vain tapahtuu, ennen kuin kukaan edes huomaa mitään, kun tarvitaan parkkipaikka tai muuta vastaavaa. Ympäröivään luontoon ja monimuotoisuuteen tulisi kiinnittää huomattavasti enemmän huomiota myös toteutumisvaiheessa”, Lindén korostaa.
Hän on itse saanut nähdä, miten kettu jolkottelee Isokaaren metsikköä pitkin rannalle eli juuri viherkäytävää pitkin.
”Ekologiset käytävät ovat tärkeitä linnuille ja eläimille.”
Rannoista Lindén arvelee, että suunnittelijat eivät ylipäätään ymmärrä luonnonrantojen moninaisuuden merkitystä vaan ajattelevat pelkästään näkymiä.
”Jos jonnekin jää yhdenlaista rantaa, niin se ei korvaa sitä toisentyyppistä rantaa. Pohjoisrantoja ei voi korvata etelärannoilla tai päin vastoin.”
Miten saarta sitten pitäisi suunnitella tulevaisuudessa?
”Ensimmäiseksi pitäisi rajata pois kaikki tärkeät luontoalueet, niille ei tulisi ollenkaan rakentaa. Koko saarelle pitäisi tehdä viherkaava”, Lindén ehdottaa.
”Luontoalueita tarvitaan monimuotoisuuden säilymisen, ihmisten viihtymisen ja myös luonnonhistoriallisista syistä: onhan se kaikin puolin mukavaa, kun voi vielä paikallistaa kaupungin sijaintia maapallolla luonnon perusteella!”
Lähteitä ja luettavaa
– Mitä tiedetään metsän terveyshyödyistä/ Duodecim- lehti 2018/13- Tilastokeskus: Luontokokemukset ja ekologia kaupungin suunnittelun voimavaroina.
– Tiedeykkönen. Pasi Toiviainen. Myytti tiiviistä ekokaupungista.
– Helsingin Visio 2050
– Viheralueiden arvottaminen Helsingin kaupungin kaavoituksessa/yleiskaava 2002. Turun ammattikorkeakoulun Kestävän kehityksen koulutusohjelma toukokuu 2011/76.
– Arjen kaupunki. Kaupunkitutkimuksen päivät 2019, teemojen esittely. www.kaupunkitutkimuksenpaivat.net
– Suomen ympäristökeskus: Luontotyyppien uhanalaisuus.
– Children´s Human Nature Situations /Tukholman yliopisto. Julkaistu: Frontiers in Psychology
– About The Convention on Biological Diversity/ The Observer: Habitat loss threatens all our future. theguaardian.com
– Lajien tuho 2018/3. Jenni Valta/Turun Yliopisto