TEKSTI Pete Suhonen
Toimittaja-tietokirjailija Juha Laaksosen ensimmäinen muisto Lauttasaaresta on enteellinen.
”Muutimme Katajaharjuntien alkupäähän kerrostalon ylimpään kerrokseen 1970-luvun puolivälissä. Huoneessani oli parveke ja ikkunasta näkyi tervalepikon yli Seurasaaren selälle. Etualalla oli suuri mänty, jonka latvus oli kuivunut. Puun latvassa istui usein varis.”
Miltei 50 vuotta myöhemmin Laaksonen on yksi tunnetuimpia ja palkituimpia suomalaisia luontotoimittajia. Viimeisin tunnustus on parin viikon takainen Suomen luonnonsuojeluliiton Kultainen sulka, joka myönnettiin ”monimuotoisesta johdattamisesta luontoon erityisesti radion välityksellä”. WWF:n vuoden luontokirja -palkinnon hän on kumartanut kahdesti. Ja jos joku muistaa täysin pähkähullun Miljoona linnunpönttöä -hankkeen, idean takana oli juuri Laaksonen. Sanomattakin on selvää, että juttu onnistui: suomalaiset naputtivat YLI MILJOONA pönttöä linnuille. Jos pienillä siivekkäillä on omat suojeluspyhimyksensä, yhden nimi voisi olla Juha Laaksonen. Mutta juuri nyt hän ei tarkkaile ilmatilaa, vaan kykkii kaverinsa taimistolla Tapanilassa. On syyskuun toinen, ja kesää vielä juuri sen verran jäljellä, että mieleen nousee yksi luonnollinen ikuisuuskysymys.
Miten on Juha, onko Lauttasaaressa kyitä?
”Eipä taida olla. Rantakäärmekanta on Lauttasaaressa vahvistanut 2000-luvulla, mutta en ole nähnyt täällä koskaan kyytä. En edes valokuvaa. Tosin yksi kuulemani havainto joidenkin vuosien takaa tuntuu hyvinkin uskottavalta. Itä-Helsingissähän kyitä on paikoittain tietyillä kallioalueilla.”
Toinen jännittävä eläin, merikotka, on yleistynyt niin, että niitä näkee nykyään usein jopa Lapinlahden sillan yllä.
”1980-luvulla merikotkan näkeminen oli suuri tapaus. Nykyään Lauttasaaressa näkee merikotkan lähes joka päivä, jos vain jaksaa hiukan kiikaroida.”
Kuinka lähellä Lauttasaarta merikotka voisi pesiä tulevaisuudessa? Sille on ehdotettu jopa pesimälavaa Kotkavuorelta.
”En usko, että merikotkalle löytyisi kyllin rauhallista paikkaa Lauttasaaresta. Ei Kotkavuoreltakaan. Sen sijaan Melkkiin merikotka saattaa asettua.”
Merikotkaa rakastavat useimmat. Kuinka suhtaudut valkoposkihanhiin?
”Tämä on hankala kysymys, jota joutuu radion Luontoilloissakin usein setvimään. Jos tiettyjen nurmikoiden annettaisiin heinittyä kukkaniityiksi, hanhet hakeutuisivat muualle. Hoidetut nurmet ovat niille parhaita ruokapaikkoja. Siinä mielessä me kutsumme hanhet luoksemme. Sanotaan näin: pelaan tiistaisin futista Ruukinlahdenpuistossa. Vaikka valkoposkihanhet hyödyntävät sitäkin nurmea, olemme hyvin pärjänneet niiden kanssa, skeidasta huolimatta. Asennekysymys.”
Osoitetaanko täällä aggressioita muillekin lintulajeille kuin valkoposkihanhille?
”Varsin hyvin ihmiset täällä lintuja kohtaan käyttäytyvät, joitain tarinoita olen kuullut tapetuista lokin- ja variksenpoikasista. Joidenkin katoilla pesivien lokkien pesiä, jopa poikasia on hävitetty. Enemmän on tiedostamatonta häirintää, esimerkiksi irrallaan juoksevat koirat. Kaikki koiranomistajat eivät tule ajatelleeksi, että kun koira pelästyttää vaikkapa naarasfasaanin tai sinisorsan pesältä, varis huomaa sen ja syö munat. Varis on erittäin taitava tässä. Se seuraa ihmisten ja koirien toimintaa, hyödyntää häiriötä. Onneksi useimmat ymmärtävät asian, kun heille rauhallisesti selittää sen.”
Ranta-alueet kuluvat
Mitä mieltä olet Myllykallion nakertamisesta ja yleensä asukasmäärän nopeasta kasvusta Lauttasaaressa?
”En kannata ylitiheää kaupunkirakennetta. En haluaisi, että Lauttasaarta rakennetaan siten kuin on suunniteltu. Toivoisin, että Lauttasaari osattaisiin nähdä vanhempana ja vakiintuneena kaupunginosana. Välillä tuntuu, että meiltä vanhoilta kaupunkilaisilta ei kysytä mitään. Siis kuinka omaa asuinympäristöämme tulisi kehittää. Kenen ehdoilla kaupunkia tehdään ja keille, on epäselvää. Se, että joku asuu vuoden Lauttasaaressa ja pyrkii voimakkaasti vaikuttamaan alueen kehitykseen ja haluaa pöhinää sinne ja tänne, on mielestäni röyhkeää. Jos itse muuttaisin vaikkapa Kajaaniin, katselisin useamman vuoden ympärilleni ymmärtääkseni alueen luonteen, ennen kuin alkaisin mestaroida.”
Kysymys tuskin on vain asukkaista. Myös kaupunkia taitavat joskus suunnitella virkamiehet, jotka eivät tunne suunnittelemaansa aluetta tai sen ominaispiirteitä?
”No tuuliolot ja rantapuusto ovat hyvä esimerkki. Jos sisämaan arkkitehti lähtee suunnittelemaan merellistä maisemaa, rantapuustoa harvennetaan, jotta saadaan avoimemmat näkymät. Ei ymmärretä, että seuravan kunnon myrskyn tullen myös kauempana olevat puut kaatuvat, kun ne ovat menettäneet tuulensuojansa. Ja Lauttasaaressa tulee aika usein.”
Puistoalueiden siistiminen kismittää sinua?
”Sanoisin niin, että keskellä saarta olevat puistot saavat olla hyvin hoidettuja ja siistejä. Komeita hedelmäpuita ja marjapensaita kannattaa suosia. Rantapuistoja pitäisi hoitaa hellävaraisesti. Monimuotoisuus on tärkeää, ja pitäisi olla alueita, jotka kulutuksesta huolimatta voisivat olla hyvinkin luonnontilaisia. Rantapuistoihin kuuluvat myös pystyyn kuolleet ja kaatuneet lahoavat puut. Lauttasaaressa tämä on kyllä ilahduttavan hyvin huomioitu.”
Kurtturuusut pitää poistaa kesään 2022 mennessä taloyhtiöiden pihoilta ja julkisilta paikoilta. Mitä mieltä olet tästä?
”Tämä on vaikea aihe ja jakaa mielipiteet. Se on ongelma erityisesti hiekkaisilla rannoilla, jossa se voi levitä laajalti. Kaupungeissa kurtturuususta ovat toisaalta hyötyneet monet linnut, kuten viherpeippo, varpunen ja sinitiainen. Se on monen muunkin eliölajin ruoka-, suoja- ja pesimäpaikka. Jos kurtturuusut poistetaan, on tilalle pakko istuttaa jotain, sillä poistamisella voi olla yllättäviä seurauksia. Itse olen enemmän huolissani taivaalta tulevan typen aiheuttamasta rehevöitymisestä. Maitohorsma, vuohenputki, mesiangervo ja nokkonen valtaavat alaa.”
Onko Lauttasaari mielestäsi täynnä, siis ihmisistä ja rakennuskannasta?
”Kyllä. Tämä on vielä aika viihtyisä saari, mutta olen huolestunut siitä, että väestömäärää pyritään kasvattamaan holtittomasti. Tätä suurkaupunki-ideologiaa ja ihannointia poliitikot eivät uskalla kyseenalaistaa. Päinvastoin, pyritään lisäämään kasvua ja kulutusta. Ihmettelen myös lausuntoja, että kaupunki pitää rakentaa turisteille mieleiseksi, ei asukkaille. Koivusaaren rakentaminen on täysin ylimitoitettu, samoin kun Itälahdenkadun pohjoispään täydennysrakentamissuunnitelmat. Jotenkin surkuhupaisaa, että parjattu Länsiväylä suojelee Lauttasaarta rakentamiselta. Hyvä niin. Sori vaan bulevardin kannattajat.”
Nukkumalähiökehitykseen vaikuttavat paitsi markkinavoimat, myös kaavoitus. Minkälaisia seurauksia luonnolle on sillä, että toimisto muuttuu asunnoiksi?
”Kun tulee paljon asukkaita, rantapuistojen ja viheralueiden kuormitus lisääntyy. Aika monet ihmiset ovat aktiivisia ulkoilijoita. Se on hienoa, mutta kuormitus voi nousta joillain alueilla liian kovaksi. Ja kyllähän siitä seuraa välillisesti luonnon köyhtymistä. Mutta sen sanon, että kaupunkilaiset tarvitsevat luontoa. Ja on hienoa, että se on lähellä, eikä sinne tarvitse lähteä. Se on tulevaisuudessa hyvinvoinnin kannalta entistä merkittävämpää. Jos sitä joku ei vielä ymmärrä, niin myöhemmin ymmärtää.”
Kuinka Lauttasaaren väestökasvu näkyy vaikkapa lintujen elinympäristössä?
”Ihmiset liikkuvat ranta-alueilla paljon. Kun kasvipeite vähenee, pesäpaikat hupenevat. Ja kun emot joutuvat poistumaan pesältä ihmisen tai koirien säikäyttäminä, pesät tuhoutuvat. Vesilintujen rantapesien määrä on mielestäni vähentynyt, samoin kalalokkien ja meriharakoiden. No, ne ovat siirtyneet katoille pesimään.”
Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Seppo Knuuttila kertoi, että satakielen kuulee Lauttasaaressa enää vain Vaskiniemessä ja Nackapuistossa?
”Tänä vuonna satakieli ei tosiaan pesinyt Särkiniemessä. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö ensi vuonna olisi toisin. Mutta mitä enemmän on kulutusta ja vähemmän aluskasvillisuutta, sitä vähemmän on laululinnuille piilopaikkoja.”
Mitkä muut lintulajit ovat uhan alla Lauttasaaressa tai kadonneet?
”No esimerkiksi haahkat eivät saa juurikaan enää poikasia pääsaarella. Pikkutylli on kadonnut saaren pesimälinnustosta. Tähän on vaikea vastata, koska harvalukuisten lajien osalta pesinnät ovat epäsäännöllisiä. Idänuunilintu, laulurastas, punatulkku, sarvipöllö, käenpiika ja uuttukyyhky pesivät joinain vuosina, tosina ei.”
Urbaanit voittajalajit
Onko valkoposkihanhien lisäksi lajeja, jotka ovat voittajia Lauttasaaren kaltaisilla urbanisoituvilla alueilla?
”Tikli ei pesinyt vielä 2000-luvun alussa Lauttasaaressa. Nyt täällä pesii useita pareja. Se on voimakkaasti runsastunut laji. Samoin sepelkyyhky, joka rakentaa hataran risupesän puuhun, on kotiutunut 20-vuoden aikana. Niitä on pesinyt viime vuosina jopa rakennuksissa.
Varpuset ovat vuosien saatossa harvinaistuneet, mutta tämä vuosi on ollut ilahduttavan hyvä pesimävuosi. Toivotaan niille menestystä. Lintujen kannalta yksi ongelma on, että uusissa kerrostaloissa ei ole niin paljon luontaisia koloja kuten vanhemmissa kerrostaloissa. Esimerkiksi tervapääskyt ovat hyvinkin urbaaneja lintuja, nehän pesivät vanhojen kerrostalojen kattojen alla. Ehkä uusiin kerrostaloihinkin voitaisiin luoda pesintämahdollisuuksia pääskyille.”
Entä lisääntyviä nisäkäslajeja?
”Tässä suhteessa Lauttasaari on yllättänyt iloisesti. Meillä on mielestäni monipuolinen nisäkäskanta, vaikka metsäjänis on hävinnyt. Tilalle on tullut kani ja tietty rusakoita on kohtalaisen paljon. Niiden perässä on tullut kettuja. Tänä vuonna ilmeisesti kärppä pesi kahdessakin paikassa. Näätäkin on nähty monta kertaa. Siilit ovat muutaman vuoden tauon jälkeen palanneet, en tiedä mistä, mutta se on tosi kivaa. Metsäkauris alkaa olla vakiovieras ja hylkeitäkin näkee usein.”
Korona-aikana ainakin vapaan ulkotilan arvostus tuntuu kasvaneen. Mutta arvostavatko kaupunkilaiset mielestäsi luontoa?
”Kyllä, mutta toivon, että oppisivat arvostamaan enemmän. Eivätkä pelkästään, että onpa kivat lenkkipolut, ja komeat rannat ja hienot maisemat. Jos ulkoillessa tulee vastaan orava, palokärki, leppäkerttu, kääpä tai jokin hieno kasvi, niin pysähdyttäisiin hetkeksi katsomaan niitä tarkemmin. Mitä ne mahdollisesti tekevät, miksi ne ovat siinä, mihin ne mahdollisesti menevät ja kuinka hienoja pienetkin asiat ovat. Sitä kautta herää kiinnostus ja kunnioitus luontoon. Ja varmasti myös halu säilyttää ne. Meillä on ympärillämme paljon enemmän elämää kuin huomaamme ja monet asiat ovat niin helposti havaittavissa. Mutta turhan monet ihmiset kulkevat liian lujaa laput korvilla katse naulittuna suoraan eteenpäin.”
Kuka Juha Laaksonen?
54-vuotias Yle Luonnon toimittaja ja tietokirjailija. Ornitologi. Julkaissut lukuisia luontoaiheisia kirjoja oppaista murharomaaniin. Pitää tärkeänä lasten ja perheiden johdattamista luontoon. Asuu Lauttasaaressa Itälahdenkadulla. Mökki Särkiniemessä. Palkittuja kirjoja: Kevät lintusaarella (2004) ja Pihan linnut ja pöntöt (2013).
Juhan 5 eläinhavaintoa saarelta
- Vaaleakiitäjä, 28.10.2004
”Olin Ryssiksessä ja löysin sellaisen kaartelemasta Pihlajasaaren yltä. Lajia ei ollut Suomessa aiemmin virallisesti nähty. Jengi tuli bongaamaan tietenkin sitä. Se oli ensimmäinen hyväksytty vaaleakiitäjä Suomesta. Myöhemmin sitten hyväksyttiin Hangosta neljä päivää aiemmin nähty lintu.”
- Supikoirat pakkasessa
”En muista mikä talvi, mutta lunta oli paljon ja kylmä, meri jäätymässä. Ryssänkärjessä joku eläin oli noussut maalle, jäljet olivat lumella. Määritin sen supikoiraksi. En ollut uskoa omaan havaintooni, kun supikoira oli silloin harvinainen ja oli talvi. Aloin etsiä seuraavina öinä jälkien jättäjää. Yhtenä yönä yhytin kotimme läheltä kolme paksussa karvassa lumihangessa lyllertävää supikoiraa. Eksoottista.”
- Yhden kevättalven hauet.
Saatiin Lumiaron Rikun kanssa muutama lähes 8-kiloinen, jotka syötiin. En kalasta huvikseni. Lauttasaari on hyvä kalapaikka.”
- Uivat hirvet
”1990-luvun alussa vietettiin perinteistä iltaa Takaniemessä. Illan hämärtyessä katsottiin, että Poliisienniemestä lähti pari suurta otusta uimaan kohti Ukko- ja Akkasaarta. Hirviä ne olivat ja sinne ne katosivat merelle.”
- Tulipäähippiäinen
”Yksi tuore havainto mukaan. Olin koiran kanssa Särkiniemessä ja kuulin kuusesta korkean kutsuäänen. Odotettu laji, jota ei vain jostain syystä ole täällä ennen nähty. Uusi lintulaji siis Lauttasaarelle. Viides vois olla kyllä se naalikin. Näin sellaisen kerran jäällä Melkin edustalla. Korkeasaaresta oli karannut, ja siksi niin yllättävä. Ja sitten kaikki ikkunasta sisään tulleet oravat!”
Juha omenavarkaissa
”Ai milloin ollaan tehty jotain kiellettyä. Kaikkea ei kannata vieläkään kertoa. Ehkä yhden pienen muiston 1970-luvulta voi jakaa. Silloin oli enemmän omakotitaloja ja pieniä puutarhoja. Monissa pihoissa oli omenapuita ja suurta huvia oli käydä omenavarkaissa. Sitä harrasti kaikki kaverit. Mustasaarenkujalla oli silloin omakotitalo, jossa oli tosi hyvä omenapuu. Mentiin sinne ja Kuivalaisen Mikolla oli moottoripyöräkypärä päässä vaikka ajeltiin fillareilla. Kerättiin se täyteen omenoita ja asukas tuli paikalle, ei ollut ihan tyytyväinen. Se oli todella hämmentynyt siitä kypärästä ja katseli hetken sitä ennen kuin alkoi huutaa. Juostiin karkuun ja se kypärä tippui, omenoita kieri sinne tänne.”