TEKSTI ja KUVA Katja Pesonen
Vuosikymmeniä lauttasaarelaisia on vaivannut yksi olennainen kysymys: onko Länsiväylän varrella oleva Tuntemattoman sotilaan hauta aivan oikeasti hauta vai muistomerkki? Lauttasaari-Seuran historiatyöryhmä tilasi maatutkatutkimuksen selvittämään, onko Viaporin pommitusten aikaan 1855 kaatunut närpiöläinen Joseph Johan Back todella mullan alla meluaidan takana. Asiaa tuli tutkimaan Terho Mäkinen Suomen maatutkapalvelusta keskiviikkona 11. syyskuuta.
Mäkinen surauttaa koneellaan maata sekä haudan kohdalta että sen ympäriltä. Näin nähdään eroaako oletetun haudan kohdalla oleva maa sitä ympäröivästä maa-aineksesta. Ja siltä näyttää. Mäkinen selvittää tutkassa näkyvää kuviointia maallikoille.
”Haudan ympärillä maa on hyvin homogeenista, tummaa silttistä hiekkaa. Haudan kohdalla se kuitenkin menee poikki molemmilta puolilta. Väittäisin, että siinä kohdalla on metrin levyinen kaivanto. Koska maan rakenteet katkeavat, se viittaa siihen, että maa on kaivettu kertaalleen ja näemme tutkassa kaivuujäljen. Muutoin se esiintyisi koskemattomana ja yhdenmukaisena kuten ympäröivässä maassa”, Mäkinen kertoo.
”Sen kohdalle myös osuu jotain pientä ja kirkasta, jotain johtavampaa ainetta joka voisi viitata jopa pieneen metalliin sillä se näkyy heijasteena. Toisella puolen aitaa ei näy mitään sellaista. Voin hyvällä omalla tunnolla sanoa, että oletetun haudan kohta poikkeaa selkeästi ympäristöstään”, hän jatkaa.
Kaivanto ulottuu puolen metrin syvyyteen. Voisiko hauta olla kaivettu niin pinnalle?
”Haudan ei pitäisi olla noin matalalla, mutta toisaalta sodan aikana ei ollut aikaa miettiä hautaussääntöjä”, miettii historiatyöryhmän puheenjohtaja Ville Elomaa tuloksia. Hyvässä lykyssä metalli voisi kieliä sotilaspuvusta.
Metrin levyinen ja puolen metrin syvyinen kaivanto on ison muistokuulaa kantavan kiven vieressä, kivetysten alla meluaidan puoleisella sivulla.
Reilussa sadassa vuodessa ruumis on luonnollisesti ehtinyt jo maatua, mutta luita voi hyvinkin olla jäljellä. Ne eivät kuitenkaan tutkassa erotu ympäröivästä maaperästä sen enempää, koska kyse on orgaanisesta aineesta. Mitä siis seuraavaksi? Ville Elomaa kertoo, ettei Museovirasto tee kaivauksia muuta kuin silloin jos historiallisesti arvokasta paikkaa uhkaa joku, esimerkiksi rakentaminen.
”Tutkimus oli hyvin mielenkiintoinen ja sillä saatiin tarpeellista tietoa jatkotoimiin. Olen jo käynyt yliopistoni arkeologian professorin kanssa katsomassa paikkaa ja lähetän hänelle tutkaraportin. Arkeologit sanovat sitten oman kantansa eli tulkitaanko tuloksia niin, että paikalla ei ole hautaa, vai ehdottavatko he kaivausten tekemistä”, Elomaa toteaa.
Jos kyse on pelkästä muistomerkistä eikä haudasta, Elomaa aikoo ehdottaa Lauttasaari-Seuralle, että se tekee uuden esityksen muistomerkin siirtämiseksi meluaidan takaa viereiseen puistoon. Näin haudalla voisi järjestää esimerkiksi erilaisia tilaisuuksia.
Sen jälkeen kun tieto hautapaikkatutkimuksen tekemisestä julkaistiin, Lauttasaari-lehti on saanut lukijakirjeitä, joiden mukaan hautaa olisi siirretty Länsiväylän rakentamisen yhteydessä ja tutkimus olisi näin ollen turha. Elomaa kumoaa väitteet.
”Lauttasaarelaiset kyllä tunsivat haudan jo ennen moottoritien olemassa oloa, vaikka se sijaitsi yksityisalueella. Kun Länsiväylän linjauksesta Lauttasaaressa päätettiin 1950-luvun puolivälin jälkeen, huolestui moni vaikutusvaltainen taho, kuten Lauttasaaren säätiö haudan kohtalosta. Kaupunginvaltuutettu Salme Katajavuori esitti vuoden 1956 lopulla haudan ottamista kaupungin haltuun, mutta kaupunki katsoi, että hauta säilyy kyllä Julius Tallbergin perikunnan mailla”, Elomaa kertoo ja jatkaa kuinka Lauttasaaren säätiö ja Helsingin kaupunki vaativat moottoritien rakentajaa TVH:ta huolehtimaan siitä, että hauta säilyy vahingoittumattomana.
”Toukokuun 12. päivänä 1962 Uusi Suomi uutisoi, että TVH on ilmoittanut ryhtyneensä toimiin ja hauta on aidattu ja suojattu sekä moottoritien profiilien valmistuttua on varmistettu, että hauta ei jää tien luiskan alle.”
Elomaa on löytänyt Tielaitoksen arkistosta 1960-luvun alussa päivätyn kartan, joka on tehty nimenomaan sen määrittämiseksi, uhkaako moottoritiesuunnitelma hautaa ja että hauta selkeästi jää tien ulkopuolelle.
”Lisäksi olen verrannut Kaupunginarkistossa moottoritien rakentamista edeltävän ajan kantakarttaa nykyiseen ja siitäkin voi nähdä, että hauta on alkuperäisellä paikallaan. Tuntemattoman sotilaan haudan kohtaloa seurattiin 1960-luvun alussa niin tarkkaan sekä Lauttasaaren säätiön että yksityisten henkilöiden toimesta, että jos hautaa olisi TVH:n vakuuttelusta huolimatta siirretty metrikin, se olisi aivan varmasti huomattu ja asia noussut julkisuuteen”, Elomaa toteaa.