Lauttasaari-Seura

Yli 20 mökkiä joudutaan siirtämään – kesämaja-alue uusiksi

Särkiniemen mökkiläisistä osa joutuu siirtämään mökkinsä pois Helsingin kaupungin kehityssuunnitelmien tieltä.

Maija Seppelin on omistanut mökin Särkiniemessä kolmisenkymmentä vuotta. Siirto ei koske häntä, mutta häntä huolestuttaa se, miten mökkipaikkojen muutokset vaikuttavat alueen kehittämissuunnitelmiin. ”Minulle on tärkeää, että alueen luontoa ja eläimiä suojellaan”, hän sanoo. (Kuva: Katja Pesonen)

TEKSTI Katja Pesonen

Särkiniemen mökkialue on muutoksen kourissa. Alueella siirretään 23 mökkiä uusille paikoille. 18 mökkiä siirtyy Särkiniemen-Veijarivuoren sisällä ja kuusi mökkiä Länsiulapanniemelle. Muutos on ollut tuloillaan kaksikymmentä vuotta.

24 hehtaarin kokoisella Särkiniemen-Veijarivuoren alueella on noin kaksisataa kesämajaa ja kesämajatoimintaan liittyviä palvelurakennuksia, kuten sauna ja vessat.

Kesämajatoiminta alkoi vähitellen 1940-luvulla. Lauttasaaren väkiluvun voimakkaasti kasvettua kesämaja-alueet  ̶  eli Särkiniemen-Veijarivuoren alue sekä Länsiulapanniemi  ̶  haluttiin tehokkaammin yleiseen ulkoilukäyttöön. Helsingin kaupunki alkoi pohtia alueen kehittämistä. Palveleeko se lauttasaarelaisten kasvavaa väestöä? Entä pitäisikö sen palvella myös matkailijoita? Voidaanko aluetta edes säilyttää?

Niinpä kesämaja-alueille laadittiin 1990-luvulla asemakaavat, joihin on merkitty uusia kulkureittejä ja majat on sijoitettuna niemien sisäosiin. Mökit, jotka sijaitsevat uuden asemakaavan mukaisesti yleisellä virkistysalueella joudutaan siirtämään. 2000-luvun alussa tehdyn asemakaavan mukaan yli 50 mökkiä oli siirrettävä. Nykyään jäljellä olevat 23 mökkiä ovat siis sinnitelleet 20 vuotta siirtomääräystä odotellen.

 

Siirtoa ei silti tehdä pelkän kehityksen nimissä. Särkiniemessä on Krimin sodan aikaisia linnoitusraunioita, jotka ovat suojeltuja. Suojelu taas ei tarkoita ainoastaan itse kohdetta vaan myös sitä ympäröivää aluetta ja monia mökkejä on aikoinaan rakennettu liian lähelle muinaismuistoja.

Kaupungin mukaan lisäksi uudentyyppiset mökit ja niiden nykyaikaistaminen, laajentaminen sekä pihapiirien valtaaminen ja aitaaminen haittaavat alueen alkuperäistä tarkoitusta eli sitä, että kyseessä on kaikille avoin virkistysalue, jossa mökkien seassa on muidenkin kuin mökkiläisten päästävä vapaasti kulkemaan.

Mökit on siirrettävä viimeistään tämän vuoden joulukuun loppuun mennessä. Jos mökin purkaa, uusi on rakennettava viimeistään vuoteen 2023 mennessä uudelle paikalle, muuten menettää mökkipaikkansa.

 

Kesämaja-alue rajataan nyt ainoastaan tummanvihreille alueille, kun aikaisemmin mökkejä on ollut myös vaaleanvihreillä alueilla.

 

Vaikka uusi asemakaava tehtiin jo reilut 20 vuotta sitten, mökkiläiset ovat saaneet olla tähän asti rauhassa. Särmön eli Särkiniemen mökkiläiset ry:n varapuheenjohtaja Susanna Paavilainen kertoo Helsingin kaupungin pistäneen tuulta purjeisiin noin kaksi vuotta sitten. Kaupunki määritteli siirrettävät mökit, ja viime keväänä Särmö arpoi niiden omistajille uudet mökkipaikat.

Paavilaisen suku on alueen ensimmäisiä mökkiläisiä.

”Isoäitini sai täältä mökkipaikan jo ennen kuin Lauttasaareen meni silta”, hän kertoo.

Mökki on kulkenut lapsilta lastenlapsille. Se tosin on rakennettu uudestaan pariinkin otteeseen. Viime vuosina Paavilainen ei ole halunnut tehdä mökille isoja muutoksia, koska on tiennyt siirtokäskyn tulevan jossain vaiheessa.

Kun se viimein tuli, Paavilainen sai paikan Länsiulapanniemeltä. Mökki purettiin ja uusi on jo pystyssä uudella tontilla.

”Toisaalta harmittaa ja toisaalta ei. Minulla oli Särkiniemessä mökki Melkkiä vastapäätä ja esteetön merinäköala. Uudessa paikassakin merta näkyy, muttei yhtä paljon. Alue on kuitenkin paljon rauhallisempi, kun ei ole turistilaumoja ja muuta liikennettä. Olen syntymästäni saakka tottunut olemaan mökillä Särkiniemessä ja nähnyt sen muutoksen. Ei se ole enää sitä mitä se on ollut. Sinne on tullut niin paljon ihmisiä, ettei omaa rauhaa enää ole. Myöskään mökkiläisten keskuudessa ei ole samaa yhteisöä kuin ennen.”

Se häntä kuitenkin harmittaa, että kaupunki on päättänyt siirroista, mutta ei tule vastaan kustannuksissa. Sekä entisen mökin purku että uuden rakentaminen on tehtävä omasta pussista.

”Pääasiassa mökkejä ei voi siirtää. Ne ovat sen verran hankalissa paikoissa, ettei niiden luo pääse kuorma-autoilla tai nostureilla. Osalla on myös todella vanhoja mökkejä, joiden siirtäminen niin huonokuntoisina olisi riski”, hän sanoo.

Paavilainen ei ole kuullut paljoakaan negatiivisia kommentteja muilta mökkiläisiltä, vaikka joitakin vastustajia asialla edelleen on.

”Tämä on kuitenkin jo päätetty yli kaksikymmentä vuotta sitten ja se on ollut tiedossa. Mutta tietysti tämä on vanhoille ihmisille kurja tilanne, kun omat resurssit tulevat vastaan. Kaikki eivät siirtoon pysty eivätkä he sitä haluakaan ja jotkut joutuvat lopulta myymään mökkinsä.”