45 pientä akvarellia, 45 näkymää Lauttasaareen kuvataiteilija Anna Saarikiven silmin.

“Kävelen kadulla, metsikössä, tuulisella rannalla. Valo lankeaa erikoisella tavalla; outo yksityiskohta kiinnittää huomioni; maisema on kaunis; maisema on ruma; jokin tuo mieleeni jotakin kauan sitten unohdettua. Kaivan puhelimen taskustani ja räpsäisen kuvan. Laitan puhelimen pois. Jatkan matkaa.”

Näyttelyssä on esillä useista kymmenistä pienistä vesivärimaalauksista koostuva teossarja. Näiden akvarellien lähtökohtana ovat valokuvat, hetkestä inspiroituneena otetut ja sittemmin merkityksettömyyteen vajonneet. Valokuvan ja maalauksen välinen suhde ja rajapinta kiinnostaa minua, kuten myös valokuvallisuuden hyödyntäminen maalauksessa. Toisen ilmaisumuodon ominaispiirteillä leikittely luo kontrasteja, ja tuntuu joskus häiritsevältäkin.

Valokuvan ja maalauksen suhde ajallisuuteen on myös erilainen, ja valokuvan muuntaminen maalaukseksi tuo tämän näkyväksi. Ohikiitävän kiinnostuksen hetken itsetarkoituksellinen muisteleminen ja sen muuntaminen maalaukseksi antaa satunnaiselle valokuvalle uuden merkityksen ja arvon. Nyt kuva onkin kaiken keskiössä: miksi otin juuri tämän valokuvan; missä olin silloin ja mitä ajattelin?

Valokuva on lähtökohta, mutta maalaus on jotain aivan muuta. En pyri jäljentämään todellisuutta vaan ilmentämään muistoa ja tunnelmaa. Akvarellin luonne on osin kontrolloimaton ja peruuttamaton, tietty vaaran ja yllätyksellisyyden tuntu on aina läsnä. Tämä on sekä hauskaa että tärkeää: prosessiin voi vaikuttaa vain rajallisesti, eikä lopputulos ole ennustettavissa.