TEKSTI Katja Pesonen KUVA Juho Nurmi, Helsingin kaupunginmuseo
Helsingissä uusia asuinalueita suunniteltaessa mietitään kouluja, päiväkoteja, joukkoliikennettä ja puistoja. Harvemmin tulee ajatelleeksi, että myös hautausmaille on varattava tilaa pitkälle etukäteen.
”Hautausmaille pitää varata tilaa kaavoituksessa, ja niin on tehty kautta aikojen. Se ei kuitenkaan ole aivan yksinkertaista, sillä maaperän pitää soveltua hautaamiseen”, kertoo Helsingin seurakuntayhtymän vs. johtaja Stefan Forsén.
Hautausmaan perustaminen vaatii paljon muutakin kuin vapaan maa-alueen. Maaperän on oltava riittävän kuivaa ja hiekkapitoista, jotta hautojen kaivaminen on mahdollista. Entinen merenpohja tai kivinen maasto eivät välttämättä sovellu tarkoitukseen. Myös sijainnilla on merkitystä.
”Hautausmaan pitää olla helposti saavutettava, mutta samalla sellainen paikka, jossa ihmiset voivat hiljentyä surun ja muistamisen äärelle.”
Hietaniemi alkaa täyttyä
Perinteisesti helsinkiläisiä on haudattu Hietaniemen ja Malmin hautausmaille. Lisäksi käytössä on Maunulan uurnalehto sekä yhdessä Vantaan seurakuntien kanssa ylläpidettävä Honkanummen hautausmaa. Se sijaitsee Vantaan Ikean takana.
Honkanummi otettiin käyttöön, kun Helsingistä alkoivat vähentyä hautapaikat aikana, jolloin pääasiallinen hautausmuoto oli arkkuhautaus. Idässä on myös Östersundomin hautausmaa, jonka laajentumiseen on varauduttu pari vuotta sitten kaupungilta ostetulla maa-alueella.
Hietaniemen hautausmaa on jo lähes täynnä. Uusia hautapaikkoja on siellä tarjolla vain vähän, ja nekin ovat pääasiassa suku- ja perhehautoja. Hautapaikkoja tarjotaan nykyisin pääasiassa Malmilta, Honkanummelta, Maunulasta tai Östersundomista omaisten toiveiden mukaan. Hautapaikkaa ei voi varata etukäteen, vaan hautauksen tullessa ajankohtaiseksi hautapalvelut kertovat, mistä hautapaikka on mahdollista saada.
Polttohautaus yleistyy
Hautapaikkojen riittävyyttä helpottaa yksi selkeä muutos. Nykyisin lähes 90 prosenttia helsinkiläisistä valitsee polttohautauksen, mikä on muuttanut hautauskulttuuria merkittävästi.
”Maunulan uurnalehto on kokonaan polttohaudattuja varten, ja vaihtoehtoja on nykyään paljon enemmän kuin ennen”, Forsén kertoo.
Uurna voidaan sijoittaa esimerkiksi kolumbaarioon eli uurnaholviin, muistolehtoon tai muuhun uurna-alueeseen. Helsingissä on myös poikkeuksellinen ratkaisu: Kallion kirkon alle rakennettu kolumbaario. Lisäksi lainsäädäntö mahdollistaa nykyisin tuhkan sirottelun myös esimerkiksi mereen tai muuhun soveltuvaan paikkaan tietyin edellytyksin.
Forsén pohtii, että tulevaisuudessa myös Helsingin seurakuntayhtymällä voisi olla oma tuhkan mereen sirotteluun tarkoitettu muistopaikka, ehkä jopa Lauttasaaren lähistöllä. Toiminta on luvanvaraista.
”Saarella on meri ja hienot rannat, joten sellainen olisi ainakin ajatuksena mahdollinen.”
Uutta hautausmaata ei suunnitteilla
Vaikka Lauttasaaren väkiluku kasvaa voimakkaasti, uusia hautausmaavarauksia ei tällä hetkellä Helsingin kaupungilla ole. Syynä ovat paitsi sopivien alueiden vähyys, myös kustannukset. Hautausmaan rakentaminen ja ylläpito on kallista, ja seurakunnat vastaavat hautaustoimesta myös niiden osalta, jotka eivät kuulu kirkkoon.
”Seurakuntayhtymä hoitaa myös kirkkoon kuulumattomien hautaukset, mutta hautaukseen ei saa käyttää kirkollisverovaroja. Valtio on sopimuksella siirtänyt hoitamisvelvoitteen seurakunnille ja tukee sitä rahallisesti, mutta tämän tuen määrä on viime vuosina merkittävästi laskenut.”
Vaikka väestö kasvaa, Forsén ei näe syytä hautahuoleen. Polttohautauksen voimakas yleistyminen vähentää uusien hautapaikkojen tilatarvetta. Myös vanhoja hautapaikkoja vapautuu jonkin verran määräajan jälkeen uudelleen käyttöön.
”On laskettu, että hautapaikkoja riittää myös tulevaisuudessa, jos nykyinen kehitys jatkuu”, hän toteaa.