Monessa taloyhtiössä ollaan keväällä puuasioiden äärellä. Talvimyrsky rysäytti pihlajan maahan tai puita on kaadettu remonttien tieltä. Nyt pihaparlamenteissa mietitään, mitä seuraavaksi. Jätetäänkö puu kokonaan istuttamatta, jos se uhkaa varjostaa yksittäistä asuntoa? Hylätäänkö puulajit, joista joku asukas ei pidä tai jos puun lehtivihreä värjää parvekkeita? Vai voisiko pihapuun valintaa miettiä lähiluonnon ja ilmaston näkökulmasta? Unohtamatta estetiikkaa.
Vaikka puilla on suuri kauneusarvo, niillä on muitakin tehtäviä. Puut viilentävät kesällä katuja, pihoja ja koteja sekä tuovat talojen julkisivuille suojaa lisääntyneiltä viistosateilta. Puut toimivat luonnon ilmastointilaitteina ja hulevesipuskureina. Ne pehmentävät myös kaupunkimaiseman ääniä.
Tuoksuva puu ihastuttaa ihmisiä, mutta houkuttelee myös eläimiä. Pihlaja, tuomi, tammi, lehmus, koristeomenapuu ja vaahtera tuovat hyönteisille hyviä kolopaikkoja sekä linnuille ravintoa ja suojaa pesintään.
Puun valinta ei ole siis pelkkä tykkäämiskysymys. Ensin pitää kurkistaa pintaa syvemmälle: millainen maaperä tontilla on? Missä kulkee kaukolämpöputki, entä pihavalojen kaapelit? Puulla pitää olla tilaa juurtua, mutta juuriston ei pidä lähteä tutkimusretkelle rakennusten perustuksiin tai salaojiin.
Aurinkoinen piha kaipaa eri puuta kuin varjoinen. Kosteutta keräävä piha kaipaa puita, joilla on kyky imeä isoja määriä vettä. Iso piha sietää jylhäksi kasvavaa tammea, pieni taas vaikka rungollisen kirsikan. Ja vaikka taimistolla kaikki puut näyttävät somilta, kannattaa miettiä, miltä ne näyttävät kymmenen vuoden päästä.
Puun valinta on vähän kuin hyvä taloyhtiön päätös: ei ehkä nopein, mutta parhaimmillaan se tuo iloa vuosikymmeniksi. Valitaan siis puu, joka ei miellytä vain silmää, vaan tukee myös luontoa ja kestää aikaa.
Anne Laakso
Lauttasaari-Seuran hallituksen jäsen