Pakkasta on viisi astetta. Monta joutsenta Kajavarannassa, valkoiset linnut mustassa meressä. Kun tähyilee merelle ihan liikkumatta voi kuulla, miten rannan ohuet jäälautat haastelevat.
Aivan keskellä talveakin kuulee Lauttasaaren luonnossa ääniä. Aurinkoisena päivänä varpuset purisevat pensasaidoissa, tintit viestittelevät toisilleen hyvistä silmunsyöntipaikoista, naakat natisevat Lauttiksen ympäristössä ja varpushaukkakin ilmoittelee variksille reviiristään. Enää lienee vain kuukausi siihen, että pöllöt kertovat toisilleen olinpaikoistaan ja tikat kuuluttelevat reviiriä.
Vaikka saarella on 900 koiraa, tarkkasilmäinen havaitsee muitakin jälkiä. Rusakko, orava, metsäkauris – olisikohan tuo kärpän pomppupolku? Ainakin somessa levinneiden kuvien perusteella kettuja on sen verran, että poikasentekopuuhissa oleva pariskunta tavattiin Kassarilta. Saukkokin saalistelee jäähyhmän joukossa.
Kuultavaa on viikko viikolta enemmän.
Luonnon ääntelyn lisäksi on odotettavissa myös muita ääniä. Kohta soi moottorisaha. Stara poistaa joitain kaatumisvaarassa olevia puita kulkuväylien läheltä Länsiulapanniemessä. Hommaa tehdään pääosin käsipelillä ja näkyvimmät jäljet tulevat olemaan maahan jätettävät rungot, jotka säästetään hyönteisten ruuaksi. Niin toimien kuunneltavaa ja katsottavaa on myös jälkipolville.
Koetetaan me saarelaiset päiväretkillä ja koiria kävelyttäessä välttää turhaa aluskasvillisuuden tallomista. Erityisesti havupuiden taimet ansaitsevat kasvurauhan.
Kevättä kohti!
Päivi Litmanen-Peitsala
Lauttasaari-seuran kaupunkiympäristötyöryhmä