Let’s litkataan – paras aika on nyt

Jos haluaa litkata silakkaa, se kannattaa tehdä nyt. Maan paras paikka narrata silakkaa on Lauttasaaren silta.

Saalista. Maritta Helenius sekä Tuiskut Tarja ja Tommi.

Silakan litkaus on kansanhuvi, joka valtaa Lauttasaaren sillan joka kevät ja syksy. Kevään paras hetki litkaukseen on muutama viikko jäiden lähdön jälkeen, yleensä toukokuun alkupuoli. Silloin meriveden lämpö on noin kymmenen astetta.

Tommi Tuisku on tullut Mellunmäestä kalastamaan sillalle. Muovipussissa jääpalojen seassa on jo kymmenisen silakkaa. ”Veneen pohjalla kala alkaisi pilaantua jo parissakymmenessä minuutissa.” Sitten Tuiskun vavassa tärisee taas ja ylös nousee uusi silakka. Vieressä litkaavan Maritta Heleniuksen koukkuihin on käynyt kiinni peräti neljä eväkästä. Kun koukkuun tarttuu silakka ja vapa alkaa väristä, on parasta odottaa hetki. Yksi silakka värisyttää kaikkia koukkuja ja silloin muihinkin koukkuihin saattaa iskeä silakka.

Litkaus on olemattoman kynnyksen kalastamista, eikä se edellytä kalastuslupaa. Takavuosina varoiteltiin silakan sisältämästä elohopeasta, mutta myrkkypitoisuudet ovat nykyään vähentyneet niin merkittävästi, että silakan syömisen terveydelliset edut ovat selvästi haittoja suuremmat.

Ilman syöttiä

Silakkalitkan siiman päähän asetetaan paino ja siimaan laitetaan sivutapseja, joihin kiinnitetään koukkuja.  Syöttiä ei tarvita. Yleensä hopeiset koukut ovat parhaita. Syksyisin, kun valon määrä laskee, silakka käy huonosti kiinni heikommin erottuviin koukkuihin.

Silakkalitkoja voi ostaa toki myös valmiina. Koukkujen koolla ei ole isoa merkitystä. Yhdessä litkassa voi olla jopa kymmenen koukkua. Esimerkiksi Tommi Tuisku litkaa kymmenkoukkujärjestelmällä, joka maksaa kaupassa kolmisen euroa.

Silakkaa litkataan paikoissa, joissa on syvä ranta. Parhailla pyyntivesillä syvyys on vähintään neljä metriä. Esimerkiksi Lauttasaaren sillan tuntumassa syvyys riittää hyvin. Syöntiä parantaa kevyt tuuli, joka työntää silakkaparvea kohti rantoja. Litkaa liikutellaan pohjan tuntumassa, mutta silakoita voi saada välivedestäkin.

Silakka on Suomenlahdella esiintyvä sillin alalaji. Silli vaatii suolaisempaa vettä, ja se on selvästi silakkaa rasvaisempi kala. Siinä kun silli sopii säilykkeisiin, silakka on parhaimmillaan heti pannulla paistettuna. Pääosa kaupassa myytävästä silakasta tuodaan Pohjanlahdelta.

Hallitus on juuri päättänyt kieltää silakan troolikalastuksen Selkämerellä silakan kutuaikana. Litkauksella ei ole merkitystä silakkakantaan.

PS

Artikkelin lähteenä: kalastus.fi

Voita, suolaa, ruisjauhoja!

Silakoistaan tunnetussa ravintola Salvessa kalat lasketaan tirisevään voisulaan ronskisti suolattuna ja ruisjauholla leivitettynä. Kalat paistetaan rapeiksi ja kullanriskeiksi. Paistaminen edellyttää malttia. Pannulle ei saa asettaa liian montaa silakkaa, jotta kalat säilyvät ehjinä näyttävää tarjoilua varten. Ravintola Salvessa paistetaan noin100 000 silakkaa vuodessa.