Asukasaktivismi leimataan Suomessa yllättävän helposti nimbyilyksi. Kun joku vastustaa kaavamuutosta, liikennejärjestelyä, päiväkodin lakkauttamista tai lähimetsän rakentamista, järkevä keskustelu typistyy helposti nimby-leimailuun. Näin asian ei kuitenkaan pitäisi olla. Kaikki asukasaktivismi ei ole itsekästä muutosvastarintaa, vaan usein vastuullista osallistumista ja demokratian käytännön toteutumista.
Nimby (not in my back yard) tarkoittaa vastustusta, jossa hanke torjutaan vain siksi, että se osuu lähelle omaa kotia. Ilmiö on todellinen, mutta ongelma syntyy, kun käsitettä käytetään leimana vaientamaan kaikki paikallinen kritiikki. Paikallisilla asukkailla on usein paras tieto alueensa arjesta, toimivuudesta ja ongelmakohdista. Tieto, jota ei aina löydy ammattitaitoisimmistakaan suunnitelmista tai selvityksistä.
Lauttasaaressakin asukasaktivismi perustuu usein kokemukseen. Asukkaat tietävät, millaisia palveluita tarvitaan, miten paljon lisärakentamista asuinympäristö kestää tai mikä merkitys lähiluonnolla on lapsille, ikäihmisille ja hyvinvoinnille yleensä. Näiden asioiden esiin nostaminen ei ole kehityksen vastustamista vaan sen suuntaamista asukasnäkemyksen mukaisesti.
Vaikuttaminen on perusoikeus. Kunnallinen demokratia ei ole vain vaaleja vaan jatkuvaa vuoropuhelua. Mielipiteet, vetoomukset ja kaupunginosayhdistykset eivät ole häiriötekijöitä. Ne ovat demokratian ydintä. Demokratia elää niissä hetkissä, joissa ihmiset tuovat esiin näkemyksiään, jakavat kokemuksiaan ja osallistuvat oman elinympäristönsä kehittämiseen.
Usein asukasaktiivit eivät sano vain ”ei”, vaan esittävät vaihtoehtoja; kohtuullisempaa mittakaavaa, parempaa suunnittelua ja kestävämpiä ratkaisuja. Leimaaminen on helppoa, kuunteleminen vaikeampaa. Mutta vain kuuntelemalla syntyy päätöksiä, jotka kestävät aikaa ja saavat hyväksyntää.
Me lauttasaarelaiset saamme – ja meidän tulee – vaikuttaa asioihimme.
Hannu Rosokivi, Lauttasaari-Seuran hallituksen jäsen

