Hokema kasvatusvastuusta kuullaan useimmiten, kun keskenkasvuisten tempauksia arvostellaan. Se sopii mainiosti myös aikuisten kasvatukseen. Jokainen on vastuussa oman asuinympäristön viihtyisyydestä ihan arkisessa elossa.
Jos haukut katutilan siivottomuudesta lähtevät vain kaupungille, ollaan hakoteillä. Tupakan voi tumpata ja laittaa natsan roskiin, suklaapaperi kulkee mainiosti taskussa aivan kuten suklaakin ja koirallekin voi sanoa: pysy polulla. Ja jos jaksaa rannalle tuoda eväät, jaksaa kyllä kerätä hylsyt kotiin mennessään. Koko kylä voi kasvattaa huumorillakin: ”Oho, sulta putos tämä”, ”Kumpi teillä vie, koira vai taluttaja?” tai ”Mitä tuo tontin laajentaminen maksoi neliöltä?”. Huomauttaminen ei ole pottuilua vaan ymmärryksen kasvattamista.
Asioihin saa ja pitää puuttua. Hoksaamista voi kasvattaa kertomalla, että natsat menevät huleveden mukana mereen, muovi lentelee tuulen mukana metsänpohjaan ja jokainen uusi polku tappaa kasvillisuutta. Luonnolla ei ole huoltoyhtiötä palveluksessaan, joten ainoa oikea ratkaisu on tee-se-itse.
Saaren vehreys on taloyhtiöistä kiinni, sillä pääosa kasveista on pihoilla. Taloyhtiön talkoot ovat oivallinen mahdollisuus huolehtia kasvatuksesta. Töitä kannattaa ulkoistaa aikuisilta keskenkasvuisille, sillä kaupunkiympäristössä kasvien, kuivuuden tai kosteuden merkitys siirtyy parhaiten kädet multaan panemalla.
Lauttasaari-Seura voi mainiosti laittaa kaupungin suunnitelmiin tiukkaa palautetta saaren luonnon suojelemiseksi tai uusien puiden istuttamiseksi. Mutta jos luonnon puolustaminen jää vain kannanottojen tasolle, ei hyvä hauku. Ja ei hyvä hauku, jos keskenkasvuisten ojentamiseen tarvitaan ammattilainen paikalle.
Päivi Litmanen-Peitsala
Lauttasaari-Seuran hallituksen jäsen